Toivo elää edelleen..

Vielä on toive, että pikku sintti roikkuisi jossain kiinni. Verta ei ole tullut, raskausoireita on edelleen tissiturvotuksen ja kuivaoksennuksen merkeissä ja äsken tein uuden raskaustestin joka oli vahva plussa. Toki tiedän että vaikka se kesken olisi mennytkin, niin hormonit eivät heti elimistöstä lähde. Sitä lääkärikin sanoi, joka käski vain odottaa...

Lauantaina olimme ystäviemme juhlissa. Soitin juhlien emännälle ja valehtelin antibiottikuurista emätintulehdukseen.. taisi mennä täydestä, pitänee pyytää anteeksi joskus jos tilanne tästä kehittyy positiiviseen suuntaan. Kukaan ei käsittääkseni huomannut, että otin alkumaljan josta otin muutaman suullisen ja vaihdoin sen sitten salaa miehen tyhjään lasiin. Loppuilta meni iloisesti vedellä. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja unohtaa hetkeksi "onkohan kaikki hyvin" -ajatukset. Väsymys vaan iski jo ennen puoltayötä ja oli pakko päästä nukkumaan.

Mies on tuonut aamiaisen sänkyyn molempina aamuina. On tästä mahdollisesta raskaudesta luontaisetuja :) Tosin ottaen huomioon mun raivokohtauksen perjantaiyönä, ihme että toi. Mies tuli vähän myöhään (=kello kolme) kotiin kavereinsa juhlatilaisuudesta ja mä sain omituisen raivarin koska en ollut nukkunut ja pelkäsin yksin vuoteessa vatsakipujen kanssa. Syytän hormoneja mun purkauksesta. Mies ihmetteli miksi en vaan soittanut ja pyytänyt häntä tulemaan..  Niinpä.

Nyt ihana rento sunnuntai. Eletään juuri alkanutta raskausviikkoa kuusi, jos sintti roikkuu siellä vielä ja kaikenlisäksi oikeassa paikassa.