Tämä odotus on piinallista.. Haluaisin jo tietää että tuleeko tämä juttu kestämään sisälläni vai ei! Argh, en kestä tätä epätietoisuutta! Mutta ei kai tässä muu auta kuin odottaa ja odottaa. Näin kärsimättömälle ihmiselle tämä on taas todellinen koetinkivi.
Raskausoireet ovat edelleen tallella, huh, se on hyvä merkki vielä. Kun ottaa rintsikat pois, tissit ovat niin kipeät että kävely sattuu jumalattomasti. Menin aamulla keittiöön ja mua oksetti, mutta edelleenkään ei tule kuin kuivaoksennusta. Mies NAUROI mulle, että kehtasikin, kun kakostelin sohvalla. Pahoitteli, mutta sanoi että on tässä koomisiakin piirteitä :) Kuvitteli mua ykäämässä pomoni kengille... Maha kouristelee aina välillä menkkakipujen omaisesti ja se tuntuu omituiselta, mutta kai se on ihan normaalia..
Silti tuntuu että tämä on taas välivaihe ja pitää aloittaa koko juttu alusta. Yritän odotella positiivisena ja iloisena että ollaan nyt edes tässä vaiheessa.. Välillä kyllästyttää koko jutun miettiminen, mutta ei sitä päästään poiskaan saa.
Tulipahan taas vuodatusta. Itseasiassa mä olen oikein hyvällä päällä. Nautiskelen päivän toista ja viimeistä (huokaus) kahvikupillistani koneen ääressä. Eilen haaveilin siitä että joskus päästäisiin miehen kanssa ultraan, missä näkyisi pieni vauva, jonka sydän sykkisi ja kaikki olisi kunnossa ja me voisimme itkeä ilosta.. Jospa joskus..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti