Siis johan on.. Näissä neljässä-viidessä päivässä on menty tunneskaalalla kyllä ylös ja alas!
Siis keskiviikkona kun menin vessaan, pönttöön tippui kirkasta verta. Näytti että ihan kunnolla sitä tuli. Vaikea sanoa kun sehän sekoittuu heti veteen/pissaan. Jaahas, se meni siis heti kesken, ajattelin. Tulihan siinä pieni hätäitku, mutta ei mitään sellaista epätoivoa kuin viime keväänä. Lähdin kesken työpäivän miehen kanssa pitkälle lounaalle ja harmiteltiin, mut sovittiin että heti uusiksi vaan. Ei anneta tämän lannistaa. Kotona tippui taas pönttöön verta. Mä avasin punkkupullon ja otin paria lasia rentoutuakseni. Se siitä sitten... Ilmoitin niille kamuille ketkä tästä tiesivät.
Mutta, mutta. Yön aikana verta ei ollut tullut enää, eikä ollut kipuja. Eikä koko eilisen päivän aikana kuin pieni tippa ruskeaa vuotoa.. Ja edellisyönäkään ei mitään. Vaikka olen vasta rv 5 , niin tuntuisi hassulta että ei kai se keskenmeno noin pieni voi olla? Tai ehkä se voi? Ilman kipuja?
Nyt siis epätietoisuus kalvaa. Tilannetta ei yhtään auta, että lievät ja satunnaiset menkkamaiset kivut keskittyvät enemmän oikealle puolelle vatsaa ja saa minut luonnollisesti pohtimaan kohdun ulkopuolista raskauttaa ja muita kamaluuksia mitä keskustelupalstoilta löytää. Työpaikkalääkäritkin ovat jossain hornassa, sain äsken onneksi soittoajan lääkärille, jos pääsisi edes verikokeeseen ja näkisi HCG-arvot joten tietäisi ainakin että menikö/onko menossa kesken... Ja tietäisin mitä teen viikonlopun kahtien juhlien suhteen!
Ja kaikista tärkeimpänä, tietäisin elätänkö edes ripausta toivoa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa, noita vuotojahan voi tulla, vaikka mitään hätää ei olisikaan. Ja toivottavasti pääset pian lääkäriin ja saat selvyyden asioihin, tuo odottelu ja epätietoisuus on inhottavaa.
Lähetä kommentti